Kuvassa Naispunakaartilaisia Vihdin kunnantalolla Kuva: Kansan Arkisto

 

Kuoroteos Susinartut kostuu yhteensä yhdeksästä laulusta, jotka kaikki ovat kantaesityksensä saavia uusia sävellyksiä. Kuusi teksteistä on sisällissodan kokeneiden naisten tekemiä tai heidän lauluvihoistaan löytyneitä toisten naisten tekemiä tekstejä. Naisten laulu- ja runoteksteissä nousevat esiin heitä koskettaneet ja kiinnostaneet aiheet sekä omakohtaiset tunnelmat.

Laulu- ja runotekstit ovat löytyneet Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran, Työväen Arkiston Työväen Muistitietotoimikunnan ja Kansan Arkiston 1960- ja 70-luvuilla toteuttamien muistitietokeräysten tuloksena syntyneistä aineistoista. Näissä on sekä erillisiä runoja ja lauluja, päiväkirjojen ja suorasanaisen muistelun lomassa olevia laulutekstejä että erillisiä lauluvihkoja. Osa lauluvihoista on ollut naisilla mukana vankileireillä ja niihin ovat kirjoittaneet lauluja, runoja tai muistolauseita myös vankitoverit. Lauluvihkoja ovat arkistoihin lähettäneet myös miehet.

Lauluvihoissa näkee yleisimmin perinteisiä työväenlauluja ja vihoista toiseen toistuvia lauluja, kuten Orjan laulu tai Auran aallot. Susinartut –produktioon Anne Koski valitsi kuitenkin mukaan suuremman määrän naisten tekemiä uniikkeja tekstejä, joista säveltäjät ovat tehneet lopulliset tekstivalinnat.

Muistitietoaineistoissa on paljon kertomuksia siitä, miten suuri rooli lauluilla ja laulamisella on ollut sisällissodan eri vaiheissa. Laulu on nostattanut henkeä, ilahduttanut ja lohduttanut vankeudessa ja kuoleman hetkelläkin. Idea kuoroteokseen syntyi kun YTT Marjo Liukkonen kertoi Hennalan naismurhia käsittelevää väitöskirjaa työstäessään Anne Koskelle, että oli löytänyt arkistosta lauluja, joita hän epäili naisten tekemiksi ja ennen julkaisemattomiksi.